The tradition & historical record
2 min read · 2 sourcesPitkäpallo oli suomalainen pallopeli, josta kehittyi nykyinen pesäpallo. Lauri ”Tahko” Pihkala kehitti pitkäpallon muuttamalla kuningaspallon sääntöjä vuonna 1915 ja uudestaan vuonna 1917. Hän kehitti lajia ottamalla vaikutteita ruotsalaisesta långbollista ja amerikkalaisesta baseballista, ja hän kutsui peliä pitkäpalloksi, jotta se erottuisi edeltäjästään. Pitkäpalloa pelattiin vuosina 1915–1921, ja ensimmäiset valtakunnalliset kisat järjestettiin 1919. Pitkäpallokentän muutokset vuosina 1920 ja 1921 johtivat uuden lajin, pesäpallon syntyyn. Lyhyestä elinkaarestaan huolimatta lajissa ennätettiin järjestää myös Suomen-mestaruuskilpailuja. Vuonna 1920 suojeluskuntajärjestön mestaruusotteluihin osallistui peräti 14 suojeluskuntapiiriä. Jyväskylän piiri osoittautui parhaimmaksi. SM-ottelussa se sai vastaansa armeijan mestarin, Pioneeripataljoona 1:n Viipurista. Tasainen ottelu päättyi Jyväskylän 19–18 ‑voittoon. | Vuoden 1921 suojeluskuntajärjestön sarjaan osallistui 15 joukkuetta. Etelä-Pohjanmaa voitti järjestön mestaruuden kukistamalla Etelä-Hämeen niukasti 12–11.. Suomen-mestaruusturnaukseen osallistui suojeluskuntamestarin lisäksi armeijan mestarina Viipurin Rykmentti sekä kaksi siviiliseuraa, Helsingin Pallonlyöjät ja Hämeenlinnan Ilves. Myös Jyväskylän Lyseo olisi ollut oikeutettu osallistumaan, mutta se jättäytyi pois. 1
Säännöt
Pesiä kentällä oli vain kaksi: pesä ja ulkomaali. Juoksijoita eli sisämiehiä sai polttaa heittämällä pesän lisäksi suoraan juoksijaa. Räpylöiden käyttö oli ulkomiehiltä kielletty; syötön korkeudeksi riitti lyöjän päälaen korkeus. Koppilyönnin aikana kentällä eteneminen aiheutti kuoleman eli palon. 1
The text above is adapted from the Wikipedia article “Pitkäpallo”, available under the Creative Commons Attribution-ShareAlike 4.0 licence. 1
pitkäpallo is historical ball game played in Finland, according to the structured record cited below. This entry was generated automatically from that record and has not yet been reviewed by a person familiar with the tradition. 2
The source record links this tradition to 1 external register, which can be verified through the citation. 2





