The tradition & historical record
4 min read · 2 sourcesAtarashii naginata (jap. 新しい薙刀) eli ”uusi naginata” on japanilainen budōlaji, jossa harjoitellaan ja kilpaillaan naginata-nimisellä japanilaisella peitsiaseella. Harjoitteluun kuuluvat sekä täysikontaktiharjoittelu että ottelu suojavarustein harjoittelunaginatalla, jossa on bambusäleistä koottu "terä". Tämä mahdollistaa turvallisen harjoittelun ilman suurta loukkaantumisvaaraa. Atarashii naginataan kuuluu myös muodollinen kata, joka suoritetaan parikatasarjana puisella kata-naginatalla. 1
Naginatajutsun historia
Taistelevien valtioiden aikakaudella ja aiemminkin Japanissa käytettiin raskasta taistelu-naginataa yhä yleisesti taistelukentillä, ja se oli painavuutensa ja vaikean hallittavuutensa vuoksi lähinnä miesten ase. Tunnetuin soturimunkkien edustaja oli Minamoto no Yoshitsunen "henkivartija" Benkei. Edo-kaudella rauhan vallitessa soturimunkkien (Sōhei) mieliase muuttui kevyemmäksi aseeksi, jolla samurai-naiset saattoivat tehokkaasti puolustaa kotiaan. Meiji-kaudelle tultaessa yli viidestäsadasta naginatajutsu ryū-hasta oli jäljellä enää muutamia. Näiden joukossa oli Japanin vanhin kirjallisesti todistettava aseenkäyttöperinne, kenjutsu-koulukunta Tenshin shōden Katori shintō-ryū (jap. 天真正伝香取神道流), jossa tosin naginataharjoittelu oli toissijaista, miekkamiehen harjoittamista naginataa vastaan taisteluun. Samalla tapaa naginataan suhtautuva elinvoimainen bujutsu ryū-ha oli Bukō-ryū. Toiset ryū-hat opettivat naginata-taitoja enemmänkin gendai budōn tyyliin itsensä kehittämisen tienä. Esimerkiksi Hoshin-ryūn tarkoituksena oli johdattaa naginata-harjoittelija zenchi zen no kamin kaltaiseen tilaan, eli ”absoluuttisen oppineisuuden” tai ”täydellisen jumalan kaltaiseen” kehityksen huipentumaan. Gassan-ryū ja Tendō-ryū naginatajutsu- koulukunnilla oli edellisiä vaatimattomampi päämäärä, rajaton viisaus. Japanissa harjoitellaan yhä monia perinteisiä (koryū) peitsenkäyttökoulukuntia (naginatajutsu ryū-ha). Kokelaita näihin perinteisiin otetaan yleensä atarashii naginata -harjoittelijoiden piiristä, kun kyseenomaisen asetaidon alkeet on jo sisäistetty, ja jos oppilas osoittaa kiinnostusta perinteitä kohtaan sekä on muuten kelvollinen. 1
Moderni naginata-harjoittelu
Koska japanilaiset peitsi naginata ja keihäs yari olivat tositilanteisiin kehitettyjä sota-aseita, ei Tokugawa-rauhan aikana naginatasta kehittynyt varsinaista (kuten naginatadō) muotoa, vaan naginatajutsu ryū-hat alkoivat vähitellen kuihtua ja kuolla, ja harjoittelu säilyi lähinnä samurai-naisten keskuudessa. Tällöin naginata aseenakin keveni paremmin naisten käsiteltäväksi. Kenraali Douglas MacArthurin johtaman SCAPin, eli liittoutuneiden valvontakomission Japanissa, kumottua budoharjoittelupannan vuonna 1953, poistui este perustaa Japanin naginata-liitto (Zen Nihon naginata renmei). Japanin opetusministeriön tuella Atarashii naginataa muokattiin (suom. Uusi Naginata), ja se otettiin mukaan Japanin koulujen tyttöjen liikunnanopetukseen toisen maailmansodan jälkeen. 1
Nykyisessä naginata-harjoittelussa on käytössä viisi perusasentoa eli kamaeta: chūdan (keski-), jōdan (ylä-), gedan (ala-) ja hassō (kehon viereinen-) no kamaet sekä wakigamae. Tekniikkavalikoimaan kuuluvat lyönti (uchi), pisto (tsuki), vastustajan tekniikan torjuminen sekä erilaiset suojaus- ja väistötekniikat. 1
Naginataharjoittelun asusteet
Leveälahkeinen harjoitteluhousu eli Hakama on perinteinen japanilainen housumalli. Naginatassa käytettävässä hakamassa (umanoribakama eli ratsastus-hakama) helma on jaettu kahdeksi lahkeeksi ratsastusta helpottamaan. Hakamassa on edessä viisi taitosta ja takana yksi. Lisäksi edessä on yksi taitos piilossa muiden alla. Atarashii naginatassa käytettävän hakaman väri on musta tai tummansininen. Harjoittelutakki eli keikogi on pitkäliepeinen, usein paksu, puuvillainen valkoinen takki lyhyillä hihoilla, jossa on kapeat kuminauhalla varustetut hihansuut. Ohutta puuvillaista hikiliinaa (jap. 手拭い, Tenugui) käytetään suojakypärän men alla sekä pehmusteena että imemässä hikeä. Hikiliina kiedotaan päähän tietyllä tavalla, joka pitää sen paikoillaan kypärän alla kendoharjoittelun vauhdissa. Hikiliinat on usein koristeltu kanji-kirjaimin kirjoitetulla motolla tai seuran nimellä ja tunnuslauseella. 1
Varsinaiset naginata-varusteet
Suojukset eli dōgu, käytetään myös nimitystä bōgu, tarkoittaa sananmukaisesti suojavarusteita. Ilman suojavarusteita Atarashii naginatan harjoittelu täysipainoisesti on mahdotonta. Vaikkei harjoitteluun liitykään suoranaista väkivaltaa, harrastajan on suojauduttava hyvinkin voimakkailta lyönneiltä. Naginataharjoitteluun kuuluvat varusteet: men, kote, do, tare ja suneate. Käytettävä rintapanssari, kypärä ja lantiosuoja ovat samanlaiset kuin kendossa, mutta kotet poikkeavat hieman ja säärisuojat ovat lisä. 1
Kypärä - eli men, joka suojaa pään, kasvot sekä kurkun. Suojarukkaset - eli kote - hanskat, jotka suojaavat ranteet sekä kämmenet. Kendossa käytettävistä suojahansikkaista (naginata kote) poikkeaa siinä, että etusormi on erotettu peukalon lisäksi naginatan käsittelyn helpottamiseksi. Rintapanssari - eli do, joka suojaa sekä rintakehän että kyljet. Lantiosuoja - eli tare, joka koostuu kolmesta isosta läpästä (ō-dare) sekä kahdesta pienestä (ko-dare). Taren keskiläpässä on yleensä nimikyltti (zekken, nykyisin myös nafuda), jossa on tunnisteena maan, kaupungin tai seuran nimi, seuran logo tai nimi keskellä ja alalaidassa harjoittelijan nimi. Säärisuojat - eli säärten ympärille sidottavat säärisuojat eli suneate, suojaavat säärten sisä- ja ulkopuolen sivalluksilta. 1
Lajin tekniikkaharjoittelu
Atarashii naginataan kuulu sekä hyökkäys- että vastahyökkäystekniikoita. Jotta naginata-tekniikoita voisi syvemmin hallita, on ensin sisäistettävä naginatan ulottuvuus aseena ja aseen pituudesta johtuvat erilaiset lyöntien ja pistojen nopeudet alkuhetkestä maaliinsa. Tekniikat tulee tehdä paitsi oikealta etäisyydeltä, (ma-ai) myös oikealla hetkellä. 1
The text above is adapted from the Wikipedia article “Atarashii naginata”, available under the Creative Commons Attribution-ShareAlike 4.0 licence. 1
Naginata is Japanese martial art, according to the structured record cited below. This entry was generated automatically from that record and has not yet been reviewed by a person familiar with the tradition. 2
The source record links this tradition to 2 external registers, which can be verified through the citation. 2





